Minulla on päässä vikaa. Se ei sinänsä ole mikään uusi asia, mutta viime aikoina se on käynyt hyvin häiritseväksi. En nimittäin enää muista mitään.

En muistanut vastata lainkaan ystävän tekstiviestiin, koska en voinut vastata siihen heti kun sen luin. En myöskään muista milloin on samaisen ystäväni syntymäpäivä. Kehtaisinko edes kysyä -  taas -  sillä se päivä on luultavasti ihan piakkoin. Tai ehkä se menikin jo? En muista kummipoikani syntymäpäivääkään. Sinne sentään on vielä aikaa. Joskus kesällähän se on. Ja juuri muistin, että minullahan on myös toinen kummipoika, jota en ole nähnyt vuosiin. Ja sattuneista syistä tuskin näenkään enää.

Muistikatkot häiritsevät nykyään myös puhetta. Kesken lauseen saatan unohtaa mitä olin sanomassa. Noloa varsinkin jos juuri olen keskeyttänyt jonkun toisen, jotta saisin sanottavani sanottua ennen kuin unohdan. Töissä täytyy täyttää tuntilappu heti päivän päätteeksi. Seuraavana päivänä en enää muistaisi mitä tuli edellisenä päivänä tehtyä. Ja joskus en muista edes saman päivän tapahtumia. Liekö liuottimet pehmentäneet aivoni vai joko ikääntyminen näkyy näin radikaalisti?

Ja jotain muutakin tähän piti kirjoittaa, en vain enää muista mitä.