Nyt tekee mieli taas vähän ruikuttaa. Ei minulla kai oikeasti mitään erikoista kerrottavaa ole, mutta kaikki mättää taas. Tämä on taas näitä päiviä kun ei osaa olla toiselle mieliksi. Illalla jo alkoi vi***ttaa, kun olisi pitänyt jaksaa vaikka mitä. Rankka työviikko takana, univelkaa ja maksa huutaa jo ilman viinaakin. Silti ukkokulta jaksaa valittaa etten osaa ottaa rennosti ja nauttia alkoholia. Onko pakko jos ei halua? Olisin halunnut mennä nukkumaan jo yhdeksältä, mutta perjantaiseen tapaan valvoin kuitenkin yli puolen yön. Sovimme ennen nukahtamista, että saan aamulla sitten nukkua pitkään.

Heräsin kuitenkin johonkin aikaan siihen kun ukkokulta kyhnytti kylkeä vasten. Ärähdin, että antaisi vielä nukkua. Nousin ylös vasta puoli kaksitoista. Ja vähemmästäkin alkaa keittää, kun tajuaa, että on jo nukkunut melkein koko päivän. Siivosimme tänään. Siitä olen hyvin tyytyväinen, että ukkokultakin osallistuu siivoamiseen (ja tähän se huomauttaa, ettei meillä muka kukaan muu edes siivoa). Kaksi koneellista pyykkiä, puhtaat lakanat sänkyyn, ruokaa. Ja ukkokulta on tyytymätön. Minne lie mennyt, ulos sanoi lähtevänsä.

Ukkokulta sai vihdoin työtä, vastahan yli vuoden sitä hakenut. Maanantaina aloittaa ja kaiken pitäisi olla nyt hyvin. Tätä olemme odottaneet jo niin kauan. Mutta kun ei niin ei. Muuttuuko mikään sittenkään paremmaksi, vaikka ei enää rahapulassa tarvitsisikaan kärvistellä?